Ruokasuhteen haasteet poikkeusaikana

Ei tarvitse kärsiä syömishäiriöstä tai ongelmallisesta ruokasuhteesta, että tämä poikkeustilanne aiheuttaa haasteita ja hankaluuksia arkisyömisissä. Kukaan meistä ei ole immuuni syömisen tasapainon järkkymiselle tämänkaltaisessa tilanteessa, mihin korona on meidät yhtäkkiä sysännyt.

Poikkeustilanteessa kun ihminen kokee stressiä ja on itselleen uudessa, ennakoimattomassa ja tuntemattomassa tilanteessa, useimmiten stressin seurauksena saattaa ruokasuhteen ongelmat ottaa takapakkia tai pahentua. Erityisesti, jos ruokasuhde on rikki tai syömisissä on ollut jo aiemminkin jotain ongelmaa, poikkeusolosuhteet näkyvät syömisissä ihan käytännössä.

Taistelu ruokasuhteen ja syömisongelmien kanssa voi tuntua uuvuttavalta kun samalla kamppailee tässä epävarmuuden ajassa - siksi voi tuntua helpommalta palata vanhoihin tuttuihin oman olon helpottamiskeinoihin, kuten esim. hillittömään syömiseen tai suoranaiseen ahmimiseen. Myöskin piilevät ongelmat ja haasteet nostavat herkästi päätään erikoistilanteesta, jossa stressinsietokyky on kovilla ja arjenhallinta saattaa heittää häränpyllyä. Jos huomaa hakeutuvansa toistuvasti suklaan ja sipsien äärelle kun uutiset ahdistavat, tai tiukentaa ruokavaliotaan entisestään kun ei osaa oikein muutakaan keinoa hallita tukalaa oloaan, on todennäköisesti ajautumassa ongelmiin syömisen kanssa.

Syömisongelma saattaa ryöstäytyä täysin käsistä jos ruoasta hakee lohdutusta, turvaa ja helpotusta tilanteen nostattamaan ahdistukseen. Jos ruoka ja syöminen ovat ainoa keino säädellä hankalia tunteita, voivat syömiset karata käsistä ja ihminen ajautuu ahmimaan.

On ihan normaalia hakea lohtua ruoasta mutta kannattanee vähän kuitenkin tutkailla, onko se ainoa tapa helpottaa omaa oloaan. Jos huomaa, että herkuttelu on pääasiallinen keino hallita ahdistusta tai tukalaa tunnetta, kannattaa hetkeksi pysähtyä itsensä äärelle. Voisiko itsensä eteen tehdä jotain muuta kuin herkutella? Herkut eivät kuitenkaan tuo pidempikestoista helpotusta tukalaan tilanteeseen tai auta ratkaisemaan konkreettisia ongelmia, oikeastaan päinvastoin: jos herkuttelusta seuraa pettymystä tai syyllisyyttä, on paitsi ahdistunut, myös pettynyt ja syyllistynyt.

Se, että koko ajan tekee mieli laittaa jotain suuhunsa saattaa kieliä stressistä ja siitä että tukalalta tuntuvat tunteet pyrkivät pintaan, jolloin niitä ikään kuin yrittää syödä pois mieltä vaivaamasta. Toisille meistä stressi lisää ruokahalua ja napostelemisen hinkua. Toisinaan ruoka voi toimia meille aikuisille kuin tutti pienelle vauvalle: se tuo lohtua, turvaa, rauhaa. Moni meistä on tottunut lohduttautumaan ruoan ja syömisen kautta, se on usein jo melko varhain opittu toimintamalli, joka aktivoituu helposti varsinkin silloin kun olemme hankalassa tilanteessa ja koemme stressiä, epävarmuutta, pelkoa tai ahdistusta.

Useimmiten toistuva tarve helpottaa omaa oloa kielii siitä, ettei nyt ole ihan hyvä olla. Se on tärkeä viesti, joka kannattaa kuulla - ja toimia sen mukaan! Mistä tarve helpottaa omaa oloa kumpuaa? Vaaditko itseltäsi liian paljon ja yrität revetä sekä kotiäidiksi, kotiopettajaksi että tehokkaaksi toimistotyöläiseksi? Muistatko huolehtia itse omasta jaksamisestasi vai onko illan herkutteluhetki ainoa arjen pelastus? Onko herkkujen tuoma energialataus ainoa keino jaksaa kuormittavaa, ristipaineista arkea vai voisitko hieman höllätä jossain, esim. arkiaskareissa?

Usein poikkeuksellisessa tilanteessa, kun perusturvallisuuden ja jatkuvuuden, varmuuden tunne on uhattuna, kaivataan poikkeuksellisen paljon turvaa ja tunnetta siitä, että voin itse vielä vaikuttaa asioihin. Mieti, miten parhaiten voisit luoda itsellesi turvaa ja tuttuutta tässä poikkeuksellisessa ajassa? Tuttuutta luovat samat vanhat tutut arjen rutiinit, jotka olivat myös ennen poikkeustilaa. Niistä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni (siinä määrin kuin se tässä tilanteessa on mahdollista). Nuku riittävästi, syö säännöllisesti, huolehdi jaksamisestasi, jos voit, liiku, pidä yhteyttä ystäviisi, puhu läheistesi kanssa - tee sitä mikä luo sinulle hyvän mielen ja turvallisen olon.

Tässä muutama käytännön vinkki ruokasuhteen haasteisiin muutenkin haasteellisissa ajoissa:

  • Pidä kiinni siitä, mistä vaan voit. Säännöllinen syömisen rytmi on kaiken a ja o ruokasuhteen tasapainottamisessa. Aterioiden väliin on hyvä jättää pari tuntia sellaista aikaa jolloin ei syö eikä myöskään napostele. Selkeät ateriat ja välipalat selkeyttävät syömistä eivätkä päästä napostelemista ihan valloilleen. Riittävä määrä tavallista ruokaa aterioilla ja selkeät välit aterioiden välillä auttavat säätelemään syömistä. Erota ateriat omiksi kokonaisuuksikseen, aamiainen lounaasta, välipalat omikseen, päivällinen omakseen.

  • Syöminen kannattaa keskittää ruokapöydän ääreen eikä napostella samalla kun tekee töitä tai katsoo leffaa. Kun syö, ei tee samalla muuta, vaan keskittyy syömiseen ja siitä nauttimiseen. Ruokatauot ovat ruokailemista ja palautumista varten, niistä kannattaa pitää kiinni myös etätöissä. Vaikka houkutus olisi suuri, älä syö ja tee töitä samalla, vaan varaa aika lounastauolle ja pysähdy syömään ilman töitä. Huolehdi välipaloista äläkä unohdu paahtamisen työtietokoneen äärelle tuntikausiksi. Tauot virkistävät ja auttavat jaksamaan.

  • Kannattaa yrittää herkistää itseään kehon omille signaaleille. Kun opettelee tunnistamaan erilaisia tarvetilojaan ja kehontuntemuksia, on helpompi olla ajautumatta jatkuvaan napostelemiseen. Esimerkiksi, jos himoan jatkuvasti jotain herkkuja, olenko kenties väsynyt ja kehoni kaipaisi oikeastaan lepoa eikä sokeria? Ramppaanko jääkaapilla jatkuvasti sen vuoksi että olen nälkäinen koska edellisestä kunnon ateriasta on kulunut jo monta tuntia? Tässä hetkessä olisi parempi syödä kunnon ravitseva ateria ja nauttia herkut jälkiruoaksi kuin siirtää nälkää pikkuvälipaloilla. Varsinkin tapanapostelemista voi hieman kyseenalaistaa: tarvitsenko minä tätä todella juuri nyt? Olenko nälkäinen vai tekeekö mieleni vain jotain suuhun pantavaa?

  • Nyt kun kaupassa ei suositella käytävän jokapäivä, voi tässä olla mukava haaste opetella ennakoimista ja suunnitelmallisuutta. Mieti ennalta, mitä haluat syödä, suunnittele ateriat etukäteen, ennakoi erilaisia tilanteita ja käy kaupassa ostoslistan kanssa. Mieti ja suunnittele valmiiksi etukäteen joka päivälle joku pikkuherkku, jonka voi syödä vaikka jälkiruoaksi aterian päälle. Kun herkku on lähtökohtaisesti sallittu, sitä ei tee mieli kahmia kaksin käsin salassa. Hyvä hetki herkutella on aterian jälkeen.

  • Jos on nälkä, silloin syödään kunnon ruokaa. Jos on tunnekuohu, silloin oikea ratkaisu ei ole ruoka tai herkut vaan joku aivan muu: puhelu rakkaalle, viesti ystävälle, kuuma suihku, musiikin kuunteleminen, reippailu ulkona, puhuminen, kirjoittaminen, tunteiden tunnistaminen ja niiden sanottaminen, jne.

  • Kannattaa miettiä aktiivisesti muita keinoja helpottaa omaa olla! On paljon muutakin kuin herkkujen tuoma lohtu: muut ihmiset (etäyhteydellä), hyvä kirja, mukaansatempaava elokuva, lautapeli tai videopeli, neulominen tai muut käsityöt, käveleminen metsässä, äänikirjojen kuunteleminen, musiikki, tanssiminen, rentousharjoituksien tekeminen, kirjoittaminen, maalaaminen tai piirtäminen, jne.

  • Muista, että nyt ei ole otollisin aika ruveta remontoimaan ruokasuhdetta ronskilla otteella, koska on tapahtunut muutenkin paljon muutoksia. Lempeä ja armelias, joustava suhtautuminen itseen ja syömisiinsä auttaa paremmin kuin syyllistävä, jyrkkä ja ehdoton vaativuus. Mieti, mitä lempeys itseä kohtaan tarkoittaisi tänään: onko se todellakin viides korvapuusti vai tekisikö päiväkävely tai puhelu ystävälle parempaa?