Kysymyksiä ja vastauksia korona-ajan syömisistä

En oikein ymmärrä, miksi ei pitäisi laihduttaa, jos ihminen on ylipainoinen, elää epäterveellisesti ja on vaarassa sairastua ylipainonsa vuoksi. Eihän se, että syö liikaa ja vääränlaista ruokaa voi millään lailla edistää sen ihmisen terveyttä. Miksi ei saa laihduttaa? Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ihmisen ylipainon taustalla on paljon muitakin syitä kuin liika syöminen tai väärät ruokavalinnat. Ylipaino ei ole typistettävissä vain onnistuneiksi valinnoiksi lautasella, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia, kuten esimerkiksi geneettiset tekijät, elämäntilannetekijät, stressi, uni ja palautuminen, oma jaksaminen, työ- ja henkilökohtaisen elämän kuormitus, omat voimavarat, kiire ja ajanhallinnan ongelmat, mahdolliset ongelmat ja vastoinkäymiset jne.

Painon pakottaminen väkisin laihduttamisen avulla on useimmiten ongelmallista, varsinkin jos laihduttamisvimmassa kituutetaan nälkäkuurilla. Varsinkin raju laihdutuskuuri vaikuttaa aina kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan: laihduttaessa menetetään lihasmassaa ja aineenvaihdunta hidastuu. Useimmiten laihduttaminen perustuu kuuriluonteisuuteen, jolloin kyse ei ole elämäntapojen pitkäjänteisestä muuttamisesta vaan painon pudottamisesta sen itsensä vuoksi. Tällä tavoin pudotettu paino harvemmin pysyy siinä, mihin se pudotetaan, vaan pyrkii vääjäämättä nousemaan. Seurauksena on useimmiten toinen toistaan seuraavat laihdutuskuurit, jotka paitsi hankaloittavat painonhallintaa entisestään, ennen kaikkea vaarantavat ruoka- ja kehosuhteen.

Laihdutuskuurista tuttuun itsekuriin ei myöskään voi tukeutua loppuelämäkseen, vaan ruokaanja syömiseen on löydettävä tasapainoinen suhde – sellainen, jota eivät määrää jyrkät säännöt tai ehdottomat rajoitukset. Syömistä ei hallita kurilla ja nuhteella vaan joustavuudella, armollisuudella ja sallivalla suhtautumisella. Tutkimusten mukaan ne, jotka pystyvät suhtautumaan syömisiinsä rennon joustavasti, onnistuvat parhaiten pysyvässä painonhallinnassa.

Jos on huolissaan omasta terveydestään tai haluaa elää terveellisempää elämää, toiminnan ja arjen valintojen tavoitteena tulisi olla ensisijaisesti terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, eikä itsetarkoituksellinen laihduttaminen tai painonpudotus vain tietyn kilolukeman vuoksi. Terve painonhallinta on parhaimmillaan omaan hyvinvointiin satsaamista ja omaan itseensä panostamista, ei jonkun kilolukeman jahtaamista. Kyse ei siis ole vain painosta vaan laajemmin elämäntavoista ja elämänlaadusta. Tutkimusten mukaan ne, jotka pystyvät suhtautumaan syömisiinsä rennon joustavasti, onnistuvat parhaiten pysyvässä painonhallinnassa. Vaikka laihduttamista halutaankin kyseenalaistaa, kukaan ei kiellä terveyttä edistäviä, hyvinvointia rakentavia tekoja itsensä hyväksi.

Luin jostain intuitiivisesta syömisestä. Että se olis jotenkin laihduttamisen vastakohta tai parempi vaihtoehto. Mistä siinä on oikein kyse? Jos se on kerran hyvä asia, niin miksi lääkärit ei puhu siitä vaan sanoo aina, että ”oot lihava, sun pitäis laihtua”?

Intuitiivinen syöminen tarkoittaa sallivaa ja joustavaa syömistä kehonviestien, nälän ja kylläisyyden mukaan. Toisin kuin sääntöperustainen syöminen laihdutettaessa, intuitiivinen syöminen nojaa kehon kuuntelemiseen, erityisesti elimistön nälkä- ja kylläisyysviesteille herkistymiseen. Jos taustalla on useita laihdutuskuureja, kehon nälkä- ja kylläisyysviestit voivat olla kuitenkin sekaisin, jolloin itseään joutuu opettamaan. Toisinaan se vaatii vähän harjoittelua, mutta kun opettelee tunnistamaan tarvetiloja ja kehontuntemuksia, sopivan syömisen määrää on helpompi säädellä.

Ennen syömistä kannattaa yrittää tunnustella, missä määrin tuntee itsensä nälkäiseksi ja kuinka vahva näläntuntemus on. Aterian aikana kannattaa havainnoida nälän ja kylläisyyden tunteita. Syöminen kannattaa lopettaa, kun tuntee itsensä kylläiseksi. Tätä kylläisyyden tunnetta kannattaa kuunnella herkällä korvalla jo syömisen aikana.

Kun syömiseen saavuttaa rentouden ja sallivan joustavuuden, se tekee useimmiten laihduttamisen tarpeettomiksi, koska se johtaa usein myös enemmän terveyttä edistävään syömiseen. Kehon tarpeista lähtevä, rento ja joustava syöminen edistää terveyttä enemmän kuin rajoittava, laihduttamiseen tähtäävä syöminen. Toistuva kuuriluonteinen laihdutteleminen ja dieettaaminen on pitkällä tähtäimellä useimmiten tehotonta ja usein lopulta vain altistaa lihomiselle.

Toivoisin kovasti, että myös terveydenhuollon ammattilaiset perehtyisivät tähän, eivätkä tarjoaisi automaattisesti laihduttamiskehotuksia. Kannattaa itse toimia aktiivisesti tiedottajana ja vinkata aina tarpeen mukaan ammattilaisille tästä!

Olisi mielenkiintoista kuulla, kun ylipaino on terveyshaitta ja lääketieteen opiskelijoille opetetaan paljon sitä, että siihen pitää puuttua. Olen itse lukenut paljon kehonkuvaongelmista ja tämä aihe on lähellä sydäntä. Tämän vuoksi kaipaisin neuvoja, miten siitä itselleen haitallisesta painosta voisi puhua kunnioittaen ja siten, ettei potilas ala laihduttamaan / kuureilemaan.

Osoitat esimerkillisyyttä sillä, että olet perehtynyt kehonkuvaongelmiin ja haet neuvoja siihen, miten kohdata potilas. Uskon, että Suomessa on kasvamassa huomattavasti sensitiivisempi uusi sukupolvi terveydenhuollon ammattilaisia, joka pohtii oman potilastyönsä vuorovaikuttamista jo ennalta – siitä olen iloinen!

Ensinnäkin, uskon vakaasti, että ylipainoinen ihminen on itse varsin hyvin tietoinen omasta ylipainostaan, joten uskallan väittää, että tämän asian toteaminen ei useimminkaan ole tarpeellista: potilas tietää sen jo. Ellei potilas itse hae apua suoranaisesti omaan painoonsa tai ellei ole perustetta olettaa, että tämä tieto ylipainosta tulee hänelle jotenkin yllätyksenä, en ottaisi sitä itse esiin, ellei potilas itse tee sitä.

Painosta ei tarvitse puhua voidakseen edistää potilaansa terveyttä. Pikemminkin suosittelisin avointa keskustelua, jossa osoittaisin olevani ammattilaisena kiinnostunut potilaan omista ajatuksista ja kokemuksista. Kysyisin kuulumisista, voinnista ja jaksamisesta, Tiedustelisin huolenaiheista ja haasteista. Jos paino on potilaan mielestä ongelma, johon hän kaipaa apuasi ammattilaisena, anna hänen ottaa se puheeksi.

Potilas on myös useimmiten oman toimintansa paras asiantuntija; hän osaa kertoa, mitä kaikkea on jo kokeillut, mitkä keinot ovat toimineet ja minkälaiset neuvot ovat osoittautuneet hyödyttömiksi. Potilas osaa myös itse arvioida, minkälaisiin muutoksiin hän on itse valmis ja mihin hänellä tässä elämäntilanteessa on voimavaroja.

On myös tärkeää muistaa potilaan kenties jo useissa aiemmissa terveydenhuollon kohtaamisissa kohtaamat ennakkoasenteet ja niiden nostattama häpeä; niiden seurauksena ammattilaisen vastaanotolle hakeutuminen voi olla ison kynnyksen takana. Kunnioitus ja kohtaaminen ovat onnistuneen tapaamisen perustuskivet.

Avoin ja tutkivan utelias, yhteistyötä korostava asenne kannattaa aina. Luottamus syntyy, kun potilas tuntee, että hänet kohdataan ja hyväksytään itsenään, eikä hän koe tulevansa vastaanotolle vain hoidettavaksi kohteeksi.

Korona on antanut minulle luvan syödä enemmän herkkuja. Syön niitä joskus mieheltäni salaa, koska en halua, että hän lihoo. Piilottelen avattuja karkkipusseja eri paikkoihin kotona. Joskus kun kukaan ei ole näkemässä, syön niin paljon, että minulle tulee huono olo. En osaa sanoa, miksi teen niin. Haluaisin ymmärtää syyn.

Moni meistä hakee nyt turvaa ja lohtua ruoasta, eritoten herkuista. Se on ihan ymmärrettävää tämänkaltaisissa poikkeusoloissa. Herkutteleminen on sallittua. Jos herkuttelusta kuitenkin kantaa syyllisyyttä, saattaa se johtaa piilottelemiseen ja salailemiseen, joka kuitenkin ajaa herkuttelemisen väärille urille lisäämällä syyllisyyttä ja häpeää entisestään.

Kun herkkuihin liittyy kiellettyyttä ja syyllisyyttä, niitä pyrkii usein syömään salassa. Piilossa syödessä ajautuu usein kuitenkin syömään enemmän kuin oli alun perin aikonut, koska ”nyt kun kerran syön” tai ”tämän kerran” tai koska ”peli on jo menetetty”.

Parempi olisi nauttia herkuista avoimesti ja seurassa. Tällöin useimmiten ei tule syötyä itseään kipeäksi, vaan pystyy säätelemään helpommin niiden määrää. Jaettu yhteinen nautinto on myös monin verroin salassa syyllisyydessä syötyjen herkkujen tunnelmaa parempi. Usein jo herkkuihin liittyvä syyllisyys riittää pilaamaan salaisen herkkuhetken nautinnon, jolloin niistä ei nauti samassa määrin kuin silloin, kun niiden äärelle voi pysähtyä avoimesti nautiskellen.

Kun herkut ovat lähtökohtaisesti sallittuja ja hyväksyttyjä, voi niitä syödä sen verran, mitä tekee mieli, eikä ylilyöntejä synny yhtä herkästi. Ennalta kannattaa päättää, minkäverran aikoo syödä herkkuja. Siitä voi sopia vaikka yhdessä miehen kanssa. Miehesi voi itse päättää, minkä verran herkkuja hän haluaa syödä, vai haluaako hän ylipäätään niitä, vaikka sinä söisitkin. Sinun ei tarvitse ”suojella” häntä.

Kannattaa myös huolehtia siitä, että ei syö herkkuja nälkäänsä. Herkuilla ei kannata myöskään yrittää säädellä omia tunnetilojaan. Siihen ne eivät ole viisas ratkaisu.

Herkuista saa ja pitää nauttia! Niille kannattaa raivata oma aikansa ja tilansa arjessaan eikä syödä niitä salassa, yksinäisyydessä ja syyllisyydessä. Tällä tavoin niistä myös nauttii todennäköisesti enemmän. Nautinnollisia herkkuhetkiä!

Tavallaan tuntuu kivalta että saan 'toipua rauhassa' muitten katseilta epidemian aikana, mutta pelottaa se, että kun rajoitukset puretaan, että miten selviän häpeäni kanssa, joka kohdistuu muuttuneeseen kehooni ja pelkoon arvostelusta. Pelottaa ettei minua ja mun kehoa hyväksytä. ”Nyt kun tulee oltua enemmän sisällä ja löhöttyä sohvalla, mä sorrun helposti mässäämään herkkuja. Sit alkaa tulla semmonen inho itseä ja kehoa kohtaan, kun tuntuu, että kiloja kertyy lisää ja pitäis liikkua enemmän, mut ei jaksa. Mitä mun kannattais tässä tilanteessa tehdä?”

Tällä hetkellä moni meistä viettää enemmän aikaa itsensä kanssa, kuin mitä kenties muuten viettäisi. Tämä on myös monin eri tavoin stressaavaa ja kuormittavaa aikaa. Tämän seurauksena oman kehon muutoksiin saattaa tulla kiinnitettäneeksi enemmän huomiota ja kenties nyt omaa kehoa tuleekin tarkkailtua korostuneemmin, jolloin pienet muutokset huomaa helpommin tai ne korostuvat omassa mielessä.

Poikkeusaikana monella meistä on muuttunut paitsi arkisyöminen, myös - liikkuminen. Toisille meistä se voi tarkoittaa sitä, että sen seurauksena keho saattaa muuttua hieman. Kehonmuutoksiin kannattaa parhaansa mukaan yrittää suhtautua ymmärryksellä ja joustavuudella. Ne eivät kerro yhtään mitään erityistä sinusta yksilönä, vaan heijastavat ainoastaan muuttuneita olosuhteita. Keho ei ole yhtään vähemmän hyväksyttävä, vaikka se muuttaisikin muotoaan hieman. Keho saa muuttua eikä siitä seuraa mitään pahaa, vaikka se vähän muuttaisikin muotoaan tämän poikkeustilanteen vuoksi.

Itseensä suhtautuminen myötätunnolla ja lempeydellä on tärkeää erityisesti tällaisessa poikkeustilanteessa, jossa olemme jo lähtökohtaisesti kovilla ja ristiriitaisten paineiden ja vaatimusten alaisina. Ei ole mitään syytä syyllistää itseään syömisistään – ei nyt eikä milloinkaan muutenkaan.

Syyllisyys ja syöminen ovat myrkyllinen yhdistelmä. Liikkumattomuudesta syyllistyminen ei sekään houkuttele nousemaan sohvalta. Parempi olisi sen sijaan tehdä sellaisia asioita, joista tulee itselle hyvä mieli, jotka virkistävät ja rakentavat jaksamista.

On tärkeää muistaa, että paino vaihtelee luonnollisesti päivästä ja kuukaudesta toiseen eikä ole mitään syytä pelästyä, vaikka nyt poikkeusolojen seurauksena keho hieman muuttuisikin. Arjen palatessa taas takaisin kohti normaalia, mahdolliset muutokset tasapainottuvat kyllä ajan oloon. Myös tie takaisin nautintovetoiseen liikkumiseen löytyy vielä.

Tässä poikkeustilanteessa olisi huomattavasti tärkeämpää pystyä keskittymään omaan selviytymiseen ja jaksamiseen kuin kehon muutoksiin. Kehon ulkomuodosta tai liikkumattomuudesta syyllistymisen sijasta tärkeämpää olisi astua sisään nahkoihinsa ja tunnustella, miltä minusta tuntuu.

Muista, että paino tai kehonmuoto tai liikkumisen määrä ei määrittele kenenkään arvoa tai hyväksyttävyyttä. Kannattaa siis yrittää kaikin keinoin välttää nostamasta niitä jalustalle omassa itsearvioinnissaan.

Koronapandemia on aiemmasta elämäntyylistämme poikkeava tilanne. Erilaiset tunteet ja olosuhteet vaikuttavat väistämättä ruokailu- ja liikuntatottumuksiimme sekä kehosuhteeseemme. Jotkut reagoivat tilanteeseen tiukoilla rajoituksilla, toiset taas turruttavat tunteitaan ja tylsistymistään ruualla. Osa meistä saattaa ajatella, että nyt on hyvä aika ja syy kiristää vyötä ja laihduttaa. Etelän-SYLI ry keräsi sosiaalisen median kanavillaan kokemuksia ja kysymyksiä liittyen vallitsevaan tilanteeseen ja sen vaikutuksiin. Tulleista teksteistä valittiin ne, joista ajateltiin olevan mahdollisimman laajalti hyötyä ja tukea. Kysymyksistä, kokemuksista ja vastauksista koostettiin Ekstralenkkejä ja lohturuokaa -infovihkonen. Nämä vastaukset ovat minun eli psykologi Katarina Meskasen vastauksia, jotka ovat ilmestyneet ko.vihkosessa.

Kuvat: Etelän-SYLIN julkaisu Ekstralenkkejä ja lohturuokaa